Mikä se on?
Suomalainen ammattiliitto.
Olen jäsen Rakennusliitossa ja todella huolissani kyseisestä organisaatiosta. Toiminta jumittaa jossain viihdepalveluita jäsenilleen tuottavan työttömyyskassan ja hyväpalkkaisten toimitsijoiden ja liiton johdon suojatyöpaikan tietämillä.
Ja niinkuin tässä ei olisi tarpeeksi, ollaan rakentajien piireihinkin kovasti ajamassa pikkuporvarillista ajatusmallia siitä ettei ammattiyhdistysliikeessä muka tulisi enää käyttää poliittisia tunnuksia.
MITÄ?
Kyse on työmarkkinapolitiikasta, tottakai siellä pitää käytää poliittisia tunnuksia!
En saata millään sulattaa ajatusta siitä että jo AY-liikekin olisi niellyt sen kokoomuksen sloganin: vastakkainasettelun aika on ohi. Jokainen järkeään vähänkin käyttävähän kyllä näkee ettei näin työelämässä missään nimessä ole. Siksi toivonkin todella sydämmestäni että kyseessä on vain jonkinlainen aivopieru.
Se tosin on kyllä myönnettävä, että ajatus siitä kuinka puolueista luopumalla saadaan uusia aktiivisia jäseniä liittoon, ainakin minun kohdallani käy toteen, sillä tulen olemaan tästä lähtien erittäin aktiivinen toimija sekä tekemään sen mikä mahdollista on jotta nimenomaan työväenpuolueiden politiikkaa saadaan takaisin sinne minne se peruuttamattomasti kuuluukin, eli ammattiyhditysliikkeeseen.
Nykyinen johto ei tunnu olevan lainkaan maailmanpolitiikan tasalla, vaan ajaa elikoeinoelämän etuja liittoomme kuin käärmettä pyssyn piippuun. Se on surullista ja surullisempaa vielä on se että liitosamme sähläävät kaikenlaiset, ilmeisesti lähinnä omaa etuaan tavoittelevat toimitsijat ja luottamustehtäviin valitut henkilöt, ovat tässä neoliberalistisessa operaatiossa mukana kuin peräpukama.
Uusi suunta rakennusliitolle- on listamme nimi tulevissa Rakennusliitonvaaleissa ja se on ennen muuta protesti nykyistä hyssyttelylinjaa vastaan.
Jotainhan tässä on pakko alkaa tehdä, nykymenolla ei saada kuin vahinkoa aikaan. Se vastakkain asettelun aika ei tosiaankaan ole ohi. Katsokaapa vaikka nyt juuri vellonutta kiistaa SLSY:n ja Finnairin välillä. Tuottavuutta pitäisi saada lisättyä, mutta kuinka paljon? Oikea vastaus on lisää ja lisää ja rajattomasti.
Tämä tosiasia pitäisi suomalaisen duunarinkin tajuta jo pikku hiljaa, sen sijaan että kateellisina syyttelemme ja kyräilemme kun jotkin meistä edes jotain työolojensa ja elantonsa eteen yrittävät. Niin kauan kuin olemme kapitalismissa mukana, eivät mitkään tuottavuuden lisäämiset tule koskaan riittämään elinkeinoelämälle, vaan aina täytyy saada lisää sitä lisäarvoa ja sitä ei muualta saada revittyä kuin työstä ja sen tekijöistä.
Koska viime kirjoitusiini olen tavannut lisätä tekemääni lyriikkaa, ei nytkään pidä poiketa linjasta. Tässä mielestäni tälle politiikansektorille hyvin sopivaa tekstiä, kappaleestamme nimeltään Taivas Putoo Niskaan:
toiset kääntää toistuvasti takkiaan
ja heiluttelee humalassa nakkiaan
mut kun perse putoo olalta lattiaan
ne on taas valmiina luovuttaan
hyvä se on välillä tyhjentää pää
mutta varo ettet auki jätä räppänää
huomiseksi luvattiin taas kylmempää
voi päästä järkes jäätymään
joku päivä mä tulen ja potkin teidän korttitalot rikki
mä olen kyllästynyt tällaiseen salaojan kaivuuseen
joku päivä mä menen ja katkon teidän turvaköydet poikki
ja lyön nyrkillä reiän teidän sini-valko taivaaseen
varo vaan, sataa sirpaleita niskaan
varo vaan, kun peilitaloos kiven viskaan
varo vaan, ettei taivas putoo niskaan
varo vaan, varo vaan.
voi kun jouduttaisiin joskus vielä sellaiseen lamaan
ettei olis rahaa lähtee edes sotimaan
kaikki varat pitäis panna paikkaan taantumaa
eikä kultapossun taskunpohjaa
voi kun kaikki toimis omia aikojaan
eikä ongelmia tarttis käydä oikomaan
vois vaan naamakirjan sokkeloissa uikuttaa
ja jäädä rannalle ruikuttaan
joku päivä mä tulen ja potkin teidän korttitalot rikki
mä olen kyllästynyt tällaiseen salaojan kaivuuseen
joku päivä mä menen ja katkon teidän turvaköydet poikki
ja lyön nyrkillä reiän teidän sini-valko taivaaseen
varo vaan, sataa sirpaleita niskaan
varo vaan, kun peilitaloos kiven viskaan
varo vaan, ettei taivas putoo niskaan
varo vaan, varo vaan.
torstai 9. joulukuuta 2010
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Kulttuuri, missäs olet?
Näyttäisi asuvan jossain Hartelan työmaalla, ainakin jos megalomaanisia plakaatteja ratapihalla on uskominen ja kuten uutisvuodossa tavataan sanoa, miksemme uskoisi?
Ainakaan Turun kauppatorin ilmoitustauluilla ei enää kulttuuri asu, siitä on joku ison rahan asialle vihkiytynyt projekti pitänyt räikeillä muovikylteillään huolen.
Minua hieman huolestuttaa tämä Turun tilanne.
Löysin itseni eräänä iltana, viime keväänä, Turun Manillasta. Siellä sitä jäykisteltiin bisnesmiesten mukana kuuntelemassa ja kommentoimassa kokoomuksen järjestämää kansalaiskeskustelua. Puitiin Turun, vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungin, tulevaa kulttuurikeskusta. Tämän laitoksen olivat demarit, vihreät ja kokoomus jo nopsaan uudelleen ristineet "LUOVAN TALOUDEN keskukseksi". Tällainen nimenvaihdos antaa jo hieman vihiä siitä millaista "kulttuuria" siellä tullaan frakkikansalle tarjoilemaan.
VR:n vanhat konepajat olivat tuolloin vahvasti tyrkyllä tämän hankkeen toteutuspaikaksi, enkä siis juuri yllättänyt kun konepajojen parkkipaikalle kohta nousikin komea kyltti, jossa kerrotaan sen kulttuurin nyt sitten löytyvän tästä eteenpäin täältä. Myöskin oli tällä projektilla jo hyvissä ajoin takanaan monen monta viisasta ja raharikasta tahoa, joita oli kyllä kovasti kuunneltu ja ymmärretty suunniteltaessa uutta megalaitosta, vaan yhtäpä ei ollut pahemmin vaivauduttu kuulemaan. Lieneekö tuo kenellekään tähään alaan perehtyneelle turkulaiselle yllätys, ettei talon tulevilta käyttäjiltä ja vuokrienmaksajilta ollut jaksettu mielipidettä kysyä. Kuka niiden taiteilijahippien mielipiteistä olisi kiinnostunut? Annetaan mennä alas vaan Taideakatemian taideopetus ja tehdään komeat hallit! Heräsi myös epäily siitä, mahtaako tuo keskus koskaan oikeastaan taiteilijoita palvella, pikemminkin pääoma siellä näyttäisi pesivän, kuten se koko kulttuuripääkaupunkiprojektiinkin on majansa tehnyt. Alusta asti tätä kulttuurin suurtapahtumaa on arvotettu lähinnä sen alueelle turismin muodossa tuomilla suurilla tuloilla ja itse taiteet ja niiden ihmisten elämään tuomaa energiaa on pidetty lähinnä mukana kulkevana pakollisena pahana.
Tulee hieno talo varmaan. Ihmetellä sopii vain että kuka sitä tämän taiteellisen ilotulituksen, eli vuoden 2011 tapahtumien jälkeen, lopulta käyttää? Kenellä oikeasti luovalla ihmisellä on tällaiseen pröystäilyyn varaa? Helsingistähän tietenkin voidaan hommata muutama isommanpuoleinen firma pyörittämään taloa ja hommaamaan oikein ammattilaisia esiintymään. Ja kas kumma, näi päästää meill tääl Turuski tas näkemä iha oikketaki kulttuurii, ei mittä turkulaiste itte tekemmä sontta!
Tuollainen kuva noiden edellä mainittujen ja muidenkin valtuustopuolueiden edustajien puheista on ikävä kyllä jäänyt, toivottavasti tämä on ollut väärä vaikutelma, mutta uskallan oman kokemukseni perusteella jo epäillä sen olevan taas täyttä totta.
Hienoahan se silti kaikesta kritiikistäni huolimatta on että saadaan niitä tiloja edes joillekkin pompöösimäisen kulttuurin tekijöille, vaikka itse en niiden kalusteita tulekkaan luultavasti ahterillani kuluttamaan. Kaikki kulttuuri on tietenkin tervetullutta tänne varsinaiseen suomeen, mutta kysyä sopii koska tavallisen kansan tai vaikkapa suuresta työttömyydestä kärsivän nuorison tarpeisiin ollaan ajateltu vastata? Vai onko taas niin että ei ole ajateltu?
Noiden tilojen maantieteellistä sijoittumista kartalle myös tuolloin kovasti tuumailtiin. Pelättiin etteivät ihmiset, toisin sanoen lippujen maksajat, koskaan saavu paikalle sen syjäisen sijannin takia. Toteaisin nyt ohjeena näille ihmettelijöille että jos ohjelmistossa on jotain massoja tosissaan kiinnostavaa, ne kyllä saapuvat paikalle. Pelkällä kamarimusiikilla ja kuorolaululla ei näitä halleja kovin montaa kertaa tulla täyttämään, se lienee selvä asia jopa Kokoomuksen kukkahattumummoille.
Ainakaan Turun kauppatorin ilmoitustauluilla ei enää kulttuuri asu, siitä on joku ison rahan asialle vihkiytynyt projekti pitänyt räikeillä muovikylteillään huolen.
Minua hieman huolestuttaa tämä Turun tilanne.
Löysin itseni eräänä iltana, viime keväänä, Turun Manillasta. Siellä sitä jäykisteltiin bisnesmiesten mukana kuuntelemassa ja kommentoimassa kokoomuksen järjestämää kansalaiskeskustelua. Puitiin Turun, vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungin, tulevaa kulttuurikeskusta. Tämän laitoksen olivat demarit, vihreät ja kokoomus jo nopsaan uudelleen ristineet "LUOVAN TALOUDEN keskukseksi". Tällainen nimenvaihdos antaa jo hieman vihiä siitä millaista "kulttuuria" siellä tullaan frakkikansalle tarjoilemaan.
VR:n vanhat konepajat olivat tuolloin vahvasti tyrkyllä tämän hankkeen toteutuspaikaksi, enkä siis juuri yllättänyt kun konepajojen parkkipaikalle kohta nousikin komea kyltti, jossa kerrotaan sen kulttuurin nyt sitten löytyvän tästä eteenpäin täältä. Myöskin oli tällä projektilla jo hyvissä ajoin takanaan monen monta viisasta ja raharikasta tahoa, joita oli kyllä kovasti kuunneltu ja ymmärretty suunniteltaessa uutta megalaitosta, vaan yhtäpä ei ollut pahemmin vaivauduttu kuulemaan. Lieneekö tuo kenellekään tähään alaan perehtyneelle turkulaiselle yllätys, ettei talon tulevilta käyttäjiltä ja vuokrienmaksajilta ollut jaksettu mielipidettä kysyä. Kuka niiden taiteilijahippien mielipiteistä olisi kiinnostunut? Annetaan mennä alas vaan Taideakatemian taideopetus ja tehdään komeat hallit! Heräsi myös epäily siitä, mahtaako tuo keskus koskaan oikeastaan taiteilijoita palvella, pikemminkin pääoma siellä näyttäisi pesivän, kuten se koko kulttuuripääkaupunkiprojektiinkin on majansa tehnyt. Alusta asti tätä kulttuurin suurtapahtumaa on arvotettu lähinnä sen alueelle turismin muodossa tuomilla suurilla tuloilla ja itse taiteet ja niiden ihmisten elämään tuomaa energiaa on pidetty lähinnä mukana kulkevana pakollisena pahana.
Tulee hieno talo varmaan. Ihmetellä sopii vain että kuka sitä tämän taiteellisen ilotulituksen, eli vuoden 2011 tapahtumien jälkeen, lopulta käyttää? Kenellä oikeasti luovalla ihmisellä on tällaiseen pröystäilyyn varaa? Helsingistähän tietenkin voidaan hommata muutama isommanpuoleinen firma pyörittämään taloa ja hommaamaan oikein ammattilaisia esiintymään. Ja kas kumma, näi päästää meill tääl Turuski tas näkemä iha oikketaki kulttuurii, ei mittä turkulaiste itte tekemmä sontta!
Tuollainen kuva noiden edellä mainittujen ja muidenkin valtuustopuolueiden edustajien puheista on ikävä kyllä jäänyt, toivottavasti tämä on ollut väärä vaikutelma, mutta uskallan oman kokemukseni perusteella jo epäillä sen olevan taas täyttä totta.
Hienoahan se silti kaikesta kritiikistäni huolimatta on että saadaan niitä tiloja edes joillekkin pompöösimäisen kulttuurin tekijöille, vaikka itse en niiden kalusteita tulekkaan luultavasti ahterillani kuluttamaan. Kaikki kulttuuri on tietenkin tervetullutta tänne varsinaiseen suomeen, mutta kysyä sopii koska tavallisen kansan tai vaikkapa suuresta työttömyydestä kärsivän nuorison tarpeisiin ollaan ajateltu vastata? Vai onko taas niin että ei ole ajateltu?
Noiden tilojen maantieteellistä sijoittumista kartalle myös tuolloin kovasti tuumailtiin. Pelättiin etteivät ihmiset, toisin sanoen lippujen maksajat, koskaan saavu paikalle sen syjäisen sijannin takia. Toteaisin nyt ohjeena näille ihmettelijöille että jos ohjelmistossa on jotain massoja tosissaan kiinnostavaa, ne kyllä saapuvat paikalle. Pelkällä kamarimusiikilla ja kuorolaululla ei näitä halleja kovin montaa kertaa tulla täyttämään, se lienee selvä asia jopa Kokoomuksen kukkahattumummoille.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Terve taas!
Olipa siinä blogiin kirjoittamisessa sitten taukoa joo...
Mutta nyt otan ihan tosi itseäni kiinni niskasta ja aloitan uudelleen...(niin varmaan, on taidettu kuulla aiemminkin tämä :)
No mitä on sattunut tässä välissä? Vaikka mitä. Oli kuuma kesä ja politiikan täyteinen kevät ja syksy kanssa. Nyt sitten ollaan oikein eduskuntavaali ehdokkaanaki joten tuskin se juuri siitä rauhoittumaankaan pääsee.
Se pitkä venäjän rundikin, josta edellisessä tekstissä mainitsin, sitten Yleislakon kanssa tehtiin ja rankkaa sekä hauskaa siellä oli. On se iso maa..
Nyt tehdään taas uutta materiaalia ja porvarit ja kaikenmaailman uskovaiset pitävät näköjään hyvän huolen siitä etteivät sanoitusten aiheet ainakaan pääse loppumaan, se on varmaa.
Yksi viimeisimmistä laulunteksteistä syntyi kirkolliskokouksen homoparien siunaamista koskevaa kädenvääntöä seuratessa. Esko Valtaojaa lainatakseni: ei kai nyt sentään aivan kaikenlaisia fundametalisteja ja lahkolaisia voida väkisin koittaa pitää tyytyväisinä? Suvaitsevaisuus on hienoa mutta ei sentään suvaitsemattomuutta tarvitse suvaita, siinä pitäisi mennä raja, jos halutaan olla sellainen uudentestamentin mukainen rakastava voima eikä mikään keskiaikainen inkvisitiolaitos.
Maailma muuttuu ja ajat myös.
Jostain syystä kirkosta löytyy aina kovaäänisiä taantumuksellisia aineksia, senhän kaikki historiaan perhetyneet tietävät. Usein noissa ympyröissä tuntuu liikkuvan se kaikkein vanhoillisin aines joka tahtoisi tämän pallomme taas litteäksi ja auringon kiertämään maata ja afrikkalaiset orjiksi puuvillapelloille, kuten herran pyhä kirja sanoo.
Laitanpa sanat tännekin luettaviksenne, vaikka niitä ei vielä olekkaan virallisesti edes levytetty.
näin se menee:
Uskomaton tunnustus
pappi sanoi: ihmisellä on vain yksi elämä.
niitäkin saa nykyään jo hartaat hävetä.
noille juudaksille luvassa on kadotusta.
tiedän että totuus löytyy herran sanasta.
käytän teologiaa, kuin piru raamattua.
enkä saata sulattaa, moista jeesustelua
kaikki syntiset juotuu helevettiin!
sillä isossa kirjassa sanotaan niin!
voimaa antaa isä, poika sekä pyhähenki.
niistä värkkään kauniin ristinpuisen piinapenkin.
minä osaan ulkoo kumpaisenkin testamentin.
uusi on epä-kurantti, vanhassa vara parempi.
tunnen kaikki liturgiat, joka sakramentin.
menetätte minussa kelpo inkvisiittorin.
kaikki syntiset juotuu helevettiin!
sillä isossa kirjassa sanotaan niin!
Sellaista. Itse en pääsyt tähän eroamis-buumiin mukaan sillä olen jo aiemmin tajunnut oman kristillisen uskoni tason ja eronnut noista pelleily piireistä.
Mutta nyt otan ihan tosi itseäni kiinni niskasta ja aloitan uudelleen...(niin varmaan, on taidettu kuulla aiemminkin tämä :)
No mitä on sattunut tässä välissä? Vaikka mitä. Oli kuuma kesä ja politiikan täyteinen kevät ja syksy kanssa. Nyt sitten ollaan oikein eduskuntavaali ehdokkaanaki joten tuskin se juuri siitä rauhoittumaankaan pääsee.
Se pitkä venäjän rundikin, josta edellisessä tekstissä mainitsin, sitten Yleislakon kanssa tehtiin ja rankkaa sekä hauskaa siellä oli. On se iso maa..
Nyt tehdään taas uutta materiaalia ja porvarit ja kaikenmaailman uskovaiset pitävät näköjään hyvän huolen siitä etteivät sanoitusten aiheet ainakaan pääse loppumaan, se on varmaa.
Yksi viimeisimmistä laulunteksteistä syntyi kirkolliskokouksen homoparien siunaamista koskevaa kädenvääntöä seuratessa. Esko Valtaojaa lainatakseni: ei kai nyt sentään aivan kaikenlaisia fundametalisteja ja lahkolaisia voida väkisin koittaa pitää tyytyväisinä? Suvaitsevaisuus on hienoa mutta ei sentään suvaitsemattomuutta tarvitse suvaita, siinä pitäisi mennä raja, jos halutaan olla sellainen uudentestamentin mukainen rakastava voima eikä mikään keskiaikainen inkvisitiolaitos.
Maailma muuttuu ja ajat myös.
Jostain syystä kirkosta löytyy aina kovaäänisiä taantumuksellisia aineksia, senhän kaikki historiaan perhetyneet tietävät. Usein noissa ympyröissä tuntuu liikkuvan se kaikkein vanhoillisin aines joka tahtoisi tämän pallomme taas litteäksi ja auringon kiertämään maata ja afrikkalaiset orjiksi puuvillapelloille, kuten herran pyhä kirja sanoo.
Laitanpa sanat tännekin luettaviksenne, vaikka niitä ei vielä olekkaan virallisesti edes levytetty.
näin se menee:
Uskomaton tunnustus
pappi sanoi: ihmisellä on vain yksi elämä.
niitäkin saa nykyään jo hartaat hävetä.
noille juudaksille luvassa on kadotusta.
tiedän että totuus löytyy herran sanasta.
käytän teologiaa, kuin piru raamattua.
enkä saata sulattaa, moista jeesustelua
kaikki syntiset juotuu helevettiin!
sillä isossa kirjassa sanotaan niin!
voimaa antaa isä, poika sekä pyhähenki.
niistä värkkään kauniin ristinpuisen piinapenkin.
minä osaan ulkoo kumpaisenkin testamentin.
uusi on epä-kurantti, vanhassa vara parempi.
tunnen kaikki liturgiat, joka sakramentin.
menetätte minussa kelpo inkvisiittorin.
kaikki syntiset juotuu helevettiin!
sillä isossa kirjassa sanotaan niin!
Sellaista. Itse en pääsyt tähän eroamis-buumiin mukaan sillä olen jo aiemmin tajunnut oman kristillisen uskoni tason ja eronnut noista pelleily piireistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
