Mikä se on?
Suomalainen ammattiliitto.
Olen jäsen Rakennusliitossa ja todella huolissani kyseisestä organisaatiosta. Toiminta jumittaa jossain viihdepalveluita jäsenilleen tuottavan työttömyyskassan ja hyväpalkkaisten toimitsijoiden ja liiton johdon suojatyöpaikan tietämillä.
Ja niinkuin tässä ei olisi tarpeeksi, ollaan rakentajien piireihinkin kovasti ajamassa pikkuporvarillista ajatusmallia siitä ettei ammattiyhdistysliikeessä muka tulisi enää käyttää poliittisia tunnuksia.
MITÄ?
Kyse on työmarkkinapolitiikasta, tottakai siellä pitää käytää poliittisia tunnuksia!
En saata millään sulattaa ajatusta siitä että jo AY-liikekin olisi niellyt sen kokoomuksen sloganin: vastakkainasettelun aika on ohi. Jokainen järkeään vähänkin käyttävähän kyllä näkee ettei näin työelämässä missään nimessä ole. Siksi toivonkin todella sydämmestäni että kyseessä on vain jonkinlainen aivopieru.
Se tosin on kyllä myönnettävä, että ajatus siitä kuinka puolueista luopumalla saadaan uusia aktiivisia jäseniä liittoon, ainakin minun kohdallani käy toteen, sillä tulen olemaan tästä lähtien erittäin aktiivinen toimija sekä tekemään sen mikä mahdollista on jotta nimenomaan työväenpuolueiden politiikkaa saadaan takaisin sinne minne se peruuttamattomasti kuuluukin, eli ammattiyhditysliikkeeseen.
Nykyinen johto ei tunnu olevan lainkaan maailmanpolitiikan tasalla, vaan ajaa elikoeinoelämän etuja liittoomme kuin käärmettä pyssyn piippuun. Se on surullista ja surullisempaa vielä on se että liitosamme sähläävät kaikenlaiset, ilmeisesti lähinnä omaa etuaan tavoittelevat toimitsijat ja luottamustehtäviin valitut henkilöt, ovat tässä neoliberalistisessa operaatiossa mukana kuin peräpukama.
Uusi suunta rakennusliitolle- on listamme nimi tulevissa Rakennusliitonvaaleissa ja se on ennen muuta protesti nykyistä hyssyttelylinjaa vastaan.
Jotainhan tässä on pakko alkaa tehdä, nykymenolla ei saada kuin vahinkoa aikaan. Se vastakkain asettelun aika ei tosiaankaan ole ohi. Katsokaapa vaikka nyt juuri vellonutta kiistaa SLSY:n ja Finnairin välillä. Tuottavuutta pitäisi saada lisättyä, mutta kuinka paljon? Oikea vastaus on lisää ja lisää ja rajattomasti.
Tämä tosiasia pitäisi suomalaisen duunarinkin tajuta jo pikku hiljaa, sen sijaan että kateellisina syyttelemme ja kyräilemme kun jotkin meistä edes jotain työolojensa ja elantonsa eteen yrittävät. Niin kauan kuin olemme kapitalismissa mukana, eivät mitkään tuottavuuden lisäämiset tule koskaan riittämään elinkeinoelämälle, vaan aina täytyy saada lisää sitä lisäarvoa ja sitä ei muualta saada revittyä kuin työstä ja sen tekijöistä.
Koska viime kirjoitusiini olen tavannut lisätä tekemääni lyriikkaa, ei nytkään pidä poiketa linjasta. Tässä mielestäni tälle politiikansektorille hyvin sopivaa tekstiä, kappaleestamme nimeltään Taivas Putoo Niskaan:
toiset kääntää toistuvasti takkiaan
ja heiluttelee humalassa nakkiaan
mut kun perse putoo olalta lattiaan
ne on taas valmiina luovuttaan
hyvä se on välillä tyhjentää pää
mutta varo ettet auki jätä räppänää
huomiseksi luvattiin taas kylmempää
voi päästä järkes jäätymään
joku päivä mä tulen ja potkin teidän korttitalot rikki
mä olen kyllästynyt tällaiseen salaojan kaivuuseen
joku päivä mä menen ja katkon teidän turvaköydet poikki
ja lyön nyrkillä reiän teidän sini-valko taivaaseen
varo vaan, sataa sirpaleita niskaan
varo vaan, kun peilitaloos kiven viskaan
varo vaan, ettei taivas putoo niskaan
varo vaan, varo vaan.
voi kun jouduttaisiin joskus vielä sellaiseen lamaan
ettei olis rahaa lähtee edes sotimaan
kaikki varat pitäis panna paikkaan taantumaa
eikä kultapossun taskunpohjaa
voi kun kaikki toimis omia aikojaan
eikä ongelmia tarttis käydä oikomaan
vois vaan naamakirjan sokkeloissa uikuttaa
ja jäädä rannalle ruikuttaan
joku päivä mä tulen ja potkin teidän korttitalot rikki
mä olen kyllästynyt tällaiseen salaojan kaivuuseen
joku päivä mä menen ja katkon teidän turvaköydet poikki
ja lyön nyrkillä reiän teidän sini-valko taivaaseen
varo vaan, sataa sirpaleita niskaan
varo vaan, kun peilitaloos kiven viskaan
varo vaan, ettei taivas putoo niskaan
varo vaan, varo vaan.
torstai 9. joulukuuta 2010
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Kulttuuri, missäs olet?
Näyttäisi asuvan jossain Hartelan työmaalla, ainakin jos megalomaanisia plakaatteja ratapihalla on uskominen ja kuten uutisvuodossa tavataan sanoa, miksemme uskoisi?
Ainakaan Turun kauppatorin ilmoitustauluilla ei enää kulttuuri asu, siitä on joku ison rahan asialle vihkiytynyt projekti pitänyt räikeillä muovikylteillään huolen.
Minua hieman huolestuttaa tämä Turun tilanne.
Löysin itseni eräänä iltana, viime keväänä, Turun Manillasta. Siellä sitä jäykisteltiin bisnesmiesten mukana kuuntelemassa ja kommentoimassa kokoomuksen järjestämää kansalaiskeskustelua. Puitiin Turun, vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungin, tulevaa kulttuurikeskusta. Tämän laitoksen olivat demarit, vihreät ja kokoomus jo nopsaan uudelleen ristineet "LUOVAN TALOUDEN keskukseksi". Tällainen nimenvaihdos antaa jo hieman vihiä siitä millaista "kulttuuria" siellä tullaan frakkikansalle tarjoilemaan.
VR:n vanhat konepajat olivat tuolloin vahvasti tyrkyllä tämän hankkeen toteutuspaikaksi, enkä siis juuri yllättänyt kun konepajojen parkkipaikalle kohta nousikin komea kyltti, jossa kerrotaan sen kulttuurin nyt sitten löytyvän tästä eteenpäin täältä. Myöskin oli tällä projektilla jo hyvissä ajoin takanaan monen monta viisasta ja raharikasta tahoa, joita oli kyllä kovasti kuunneltu ja ymmärretty suunniteltaessa uutta megalaitosta, vaan yhtäpä ei ollut pahemmin vaivauduttu kuulemaan. Lieneekö tuo kenellekään tähään alaan perehtyneelle turkulaiselle yllätys, ettei talon tulevilta käyttäjiltä ja vuokrienmaksajilta ollut jaksettu mielipidettä kysyä. Kuka niiden taiteilijahippien mielipiteistä olisi kiinnostunut? Annetaan mennä alas vaan Taideakatemian taideopetus ja tehdään komeat hallit! Heräsi myös epäily siitä, mahtaako tuo keskus koskaan oikeastaan taiteilijoita palvella, pikemminkin pääoma siellä näyttäisi pesivän, kuten se koko kulttuuripääkaupunkiprojektiinkin on majansa tehnyt. Alusta asti tätä kulttuurin suurtapahtumaa on arvotettu lähinnä sen alueelle turismin muodossa tuomilla suurilla tuloilla ja itse taiteet ja niiden ihmisten elämään tuomaa energiaa on pidetty lähinnä mukana kulkevana pakollisena pahana.
Tulee hieno talo varmaan. Ihmetellä sopii vain että kuka sitä tämän taiteellisen ilotulituksen, eli vuoden 2011 tapahtumien jälkeen, lopulta käyttää? Kenellä oikeasti luovalla ihmisellä on tällaiseen pröystäilyyn varaa? Helsingistähän tietenkin voidaan hommata muutama isommanpuoleinen firma pyörittämään taloa ja hommaamaan oikein ammattilaisia esiintymään. Ja kas kumma, näi päästää meill tääl Turuski tas näkemä iha oikketaki kulttuurii, ei mittä turkulaiste itte tekemmä sontta!
Tuollainen kuva noiden edellä mainittujen ja muidenkin valtuustopuolueiden edustajien puheista on ikävä kyllä jäänyt, toivottavasti tämä on ollut väärä vaikutelma, mutta uskallan oman kokemukseni perusteella jo epäillä sen olevan taas täyttä totta.
Hienoahan se silti kaikesta kritiikistäni huolimatta on että saadaan niitä tiloja edes joillekkin pompöösimäisen kulttuurin tekijöille, vaikka itse en niiden kalusteita tulekkaan luultavasti ahterillani kuluttamaan. Kaikki kulttuuri on tietenkin tervetullutta tänne varsinaiseen suomeen, mutta kysyä sopii koska tavallisen kansan tai vaikkapa suuresta työttömyydestä kärsivän nuorison tarpeisiin ollaan ajateltu vastata? Vai onko taas niin että ei ole ajateltu?
Noiden tilojen maantieteellistä sijoittumista kartalle myös tuolloin kovasti tuumailtiin. Pelättiin etteivät ihmiset, toisin sanoen lippujen maksajat, koskaan saavu paikalle sen syjäisen sijannin takia. Toteaisin nyt ohjeena näille ihmettelijöille että jos ohjelmistossa on jotain massoja tosissaan kiinnostavaa, ne kyllä saapuvat paikalle. Pelkällä kamarimusiikilla ja kuorolaululla ei näitä halleja kovin montaa kertaa tulla täyttämään, se lienee selvä asia jopa Kokoomuksen kukkahattumummoille.
Ainakaan Turun kauppatorin ilmoitustauluilla ei enää kulttuuri asu, siitä on joku ison rahan asialle vihkiytynyt projekti pitänyt räikeillä muovikylteillään huolen.
Minua hieman huolestuttaa tämä Turun tilanne.
Löysin itseni eräänä iltana, viime keväänä, Turun Manillasta. Siellä sitä jäykisteltiin bisnesmiesten mukana kuuntelemassa ja kommentoimassa kokoomuksen järjestämää kansalaiskeskustelua. Puitiin Turun, vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungin, tulevaa kulttuurikeskusta. Tämän laitoksen olivat demarit, vihreät ja kokoomus jo nopsaan uudelleen ristineet "LUOVAN TALOUDEN keskukseksi". Tällainen nimenvaihdos antaa jo hieman vihiä siitä millaista "kulttuuria" siellä tullaan frakkikansalle tarjoilemaan.
VR:n vanhat konepajat olivat tuolloin vahvasti tyrkyllä tämän hankkeen toteutuspaikaksi, enkä siis juuri yllättänyt kun konepajojen parkkipaikalle kohta nousikin komea kyltti, jossa kerrotaan sen kulttuurin nyt sitten löytyvän tästä eteenpäin täältä. Myöskin oli tällä projektilla jo hyvissä ajoin takanaan monen monta viisasta ja raharikasta tahoa, joita oli kyllä kovasti kuunneltu ja ymmärretty suunniteltaessa uutta megalaitosta, vaan yhtäpä ei ollut pahemmin vaivauduttu kuulemaan. Lieneekö tuo kenellekään tähään alaan perehtyneelle turkulaiselle yllätys, ettei talon tulevilta käyttäjiltä ja vuokrienmaksajilta ollut jaksettu mielipidettä kysyä. Kuka niiden taiteilijahippien mielipiteistä olisi kiinnostunut? Annetaan mennä alas vaan Taideakatemian taideopetus ja tehdään komeat hallit! Heräsi myös epäily siitä, mahtaako tuo keskus koskaan oikeastaan taiteilijoita palvella, pikemminkin pääoma siellä näyttäisi pesivän, kuten se koko kulttuuripääkaupunkiprojektiinkin on majansa tehnyt. Alusta asti tätä kulttuurin suurtapahtumaa on arvotettu lähinnä sen alueelle turismin muodossa tuomilla suurilla tuloilla ja itse taiteet ja niiden ihmisten elämään tuomaa energiaa on pidetty lähinnä mukana kulkevana pakollisena pahana.
Tulee hieno talo varmaan. Ihmetellä sopii vain että kuka sitä tämän taiteellisen ilotulituksen, eli vuoden 2011 tapahtumien jälkeen, lopulta käyttää? Kenellä oikeasti luovalla ihmisellä on tällaiseen pröystäilyyn varaa? Helsingistähän tietenkin voidaan hommata muutama isommanpuoleinen firma pyörittämään taloa ja hommaamaan oikein ammattilaisia esiintymään. Ja kas kumma, näi päästää meill tääl Turuski tas näkemä iha oikketaki kulttuurii, ei mittä turkulaiste itte tekemmä sontta!
Tuollainen kuva noiden edellä mainittujen ja muidenkin valtuustopuolueiden edustajien puheista on ikävä kyllä jäänyt, toivottavasti tämä on ollut väärä vaikutelma, mutta uskallan oman kokemukseni perusteella jo epäillä sen olevan taas täyttä totta.
Hienoahan se silti kaikesta kritiikistäni huolimatta on että saadaan niitä tiloja edes joillekkin pompöösimäisen kulttuurin tekijöille, vaikka itse en niiden kalusteita tulekkaan luultavasti ahterillani kuluttamaan. Kaikki kulttuuri on tietenkin tervetullutta tänne varsinaiseen suomeen, mutta kysyä sopii koska tavallisen kansan tai vaikkapa suuresta työttömyydestä kärsivän nuorison tarpeisiin ollaan ajateltu vastata? Vai onko taas niin että ei ole ajateltu?
Noiden tilojen maantieteellistä sijoittumista kartalle myös tuolloin kovasti tuumailtiin. Pelättiin etteivät ihmiset, toisin sanoen lippujen maksajat, koskaan saavu paikalle sen syjäisen sijannin takia. Toteaisin nyt ohjeena näille ihmettelijöille että jos ohjelmistossa on jotain massoja tosissaan kiinnostavaa, ne kyllä saapuvat paikalle. Pelkällä kamarimusiikilla ja kuorolaululla ei näitä halleja kovin montaa kertaa tulla täyttämään, se lienee selvä asia jopa Kokoomuksen kukkahattumummoille.
maanantai 24. elokuuta 2009
YLEISLAKKO - Eli keitä nää tyypit oikein on? nevöhöörd…
Kirjoittelin tuonne Saastamoisen Mikan Punkzineen esittely jutun Yleislakosta ja jotta tulee otettua kaikki hyöty irti tekstistä, niin laitan sen tänne omaan blogiin kaikkien luettavaksi myös.
Kesä alkaa olla jo lopuillaan joten pitääpä taas aloittaa aktiivisesti tännekkin kirjoittelu. Sen verran täytyy Turun kaupungin johtajia kiittää, että ei täällä aiheet ainakaan pääse loppumaan :)
mutta se Yleislakon tarina, se menee näin:
1. Alku ja juuret
2008 kesällä Shelter Dogs yski viimeistä kertaa ja hajosi. Bändin rytmiryhmä eli basso ja rummut, lähtivät omalle tielleen ja kitara jonnekin muualle. Basso/rumpu- kaksikko, eli Antsa Sandberg ja Paavo Vuoristo keräilivät itseään jonkun aikaa, kunnes soittohalut palasivat ja päätettiin rakentaa uusi ryhmä. Yhteistuumin päädyttiin suomenkielisen, alku aikojen Laman tyylisen nopean ja kantaaottavan punkin soittamiseen.
Herra A alkoi väkertää nopeaan tahtiin uusia biisilöitä, samalla kun etsittiin kitaraan jotakuta tarpeeksi hyvin hommansa osaavaa tapausta. Sellainen löytyikin syyskuussa 2008, jolloin Mikael “ÅCKE” Laine tepasteli treenikämpälle ja veti kitarastaan makeet saundit. Harjoitukset aloitettiin järjestelmälliseen tahtiin, soitto soi ja ukot hikoilivat, sillä seurauksella että marraskuussa oli studio varattuna ja 11 biisiä valmiiksi treenattuna.
Kauaa ei studiossakaan jaksettu lusia, vaan kaikki raidat puskettiin purkkiin 8 tunnissa, jonka jälkeen lopputulosta hiottiin miksauksessa vielä ruhtinaalliset kaksi tuntia ja Voila! Valmista tavaraa markkinoille! kannet suunniteltiin tietenkin itse ja siinähän se eka “demo” sitten odottikin jo ihmisten mielipiteitä. Ja mitä kummaa? Aina vaan hullumpaa, kuten Liisakin ihmemaassa totesi. Porukkahan jopa piti kuulemastaan, vastoin orkesterin pelkoja sekä odotuksia, joten pakkohan se sitten oli ensimmäistä esiintymistä kohti suunnata.
No, se kuuluisa “Eka Keikka” näki päivänvalonsa (tai kuu silloin kyllä taisi paistaa), 6.12.2008, Turun kaupungilta vallatussa jokikadun kiinteistössä, ala-kulttuuri porukoiden Itsenäisyyspäivän Vastaanotto -juhlissa. Tämä keikka tehtiin kolmihenkisellä miehistöllä ja se jäikin sen kokoonpanon ainoaksi, tosin erittäin hyvin onnistuneeksi, esiintymiseksi.
Joulukuun lopuilla löytyi bassoonkin erityisosaaja, Pekko “VEKTORI” Seppälä napattiin mukaan, miltei suoraan Jyväskylän junasta ja Antsa siirtyi pelkän ääntelehtimisen ja vääntelehtimisen pariin. Näin saatiin siis kasaan nykyinen ryhmärämä, joka onkin sitten seikkaillut ja keikkaillut jo ulkomaitakin myöden, mutta siitä seuraavaksi lisää.
2. Keikkoja ja kokemuksia
Alusta asti oli selvä peli, ettei keikka kyselyihin vastata kieltävästi, ainakaan minkäänlaisten kissanristiäisten tai muiden keveiden syiden takia, vaan politiikka on se että “jos kysytään, niin tullaan”.
Johtuen kai levyn saamasta hyvästä vastaanotosta, ja erittäin energisestä lavaesiintymisestä, on bändi jo ehtinyt keikkailla lyhyeen historiaansa verrattuna varsin runsaasti. Tämä siis tarkoittaa keikkakokemuksen karttumista ja sitä että kaljaa on kaadettu kurkusta alas muutamia rekisteritonneja.
Maata on kierretty, vaikkakin suurin osa keikoista on sijoittunut Turun suunnalle, jossa esim. TVO:n henkilökunta osaa jo biisien sanoitukset ulkoa, vaikka eivät edes ole levyä kotona kuunnelleet. Tevis onkin vakiintunut Yleislakolle kotikentäksi, eikä paikkaa ole unhoitettu edes biiseissä, vaan levyn ehkäpä eniten huomiota saanut raita “2010” kertoo tämän legendaarisen alakulttuuri mestan surullisesta tulevaisuudesta. Totuushan on ikävä kyllä se, että TVO:ta odottaa häätö näistä nykyisistä tiloistaan vuoden 2010 huhtikuussa. Uudesta paikasta on tosin jo liikkunut positiivisia huhuja, mutta ainahan jotain katoaa perinteisten, monta kymmentä vuotta käytössä olleiden tilojen mukana.
Ulkomaihinkin on käyty tutustumassa ja suomeksi yleisölle vittuilemassa, kuvan kauniissa naapurissamme, eli Venäjällä. Sielläkin bändin keikat sytyttivät yleisön mukaansa ja aiheuttivat jopa hysteeriseksi luonnehdittavaa käytöstä, erästäkin parrakasta kitaran soittajaa kohtaan, teini-ikäisten, vastakkaisen sukupuolen edustajien, taholta.
Orkesteri ei tietenkään ole tyytynyt vain odottelemaan keikka tarjouksia, vaan Tee Se Itse- asenne pidetään vahvasti mukana tälläkin osastolla. Keikkoja on järkkäilty niin suomalaisille, kuin myös ulkomaalaisille punk bändeille, esim. Novgorodin surfpunk kuninkaille eli Voodoo Bandille, kiinalaiselle Gum Bleedille ja englantilaiselle Constant State Of Terrorille.
Kaikenlaiset hyväntekeväisyys iltamatkin ovat myös saaneet tukensa ja Turun Valtaajien toimintaan on otettu erittäinkin konkreettisesti osaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon se legendaarinen “keikka, jota ei koskaan soitettu”, eli Vapaan Kulttuurin Festivaali. Tarkoitushan oli vallata eräs kauan tyhjänä seissyt Turun kaupungin omistama kiinteistö ja järjestää siellä viikonlopun mittainen vaihtoehtoiseen taiteeseen ja musiikkiin keskittynyt ilmaistapahtuma. Vaan kuinkas siinä sitten kävikään? Kaupunki lähetti poliisille virka-apu pyynnön ja innokkaat konstaapelisedät ja tädit pistivät stopin tällaiselle riettaudelle heti alkuunsa, sillä seurauksella että 20 talonvaltaajaa, Antsa mukaan lukien, sai viettää yönsä putkassa esiintymisten ja juhlimisen sijaan.
3. Jaahas, mitäs sitten tehtäisiin?
Keikkoja ja uusi levy, vai mitäs muuta sitä voisi bändi tehdä? Harjoitella huvikseen treenikämpillä ja käydä porukalla baareissa? Jälkimmäistä toimintaakin varmasti tulee esiintymään, mutta pääpaino pysyy varmasti keikkailussa ja etenkin loppuvuodesta 2009, uusien musiikillisten tuotoksien saattamisessa studioon ja sitä myötä ihmiskorvalle sopivaan kuuntelu kuntoon. Keikat otetaan vastaan jos tarjotaan, mutta niille ei hakeuduta, vaan keskitymme lähiaikoina uusien kappaleidemme sovituksiin ja niiden harjoittelemiseen. Jos hommat saadaan kulkemaan ilman suuria vastoinkäymisiä, pitäisi loppu vuodesta olla nakkisormiemme välissä, kymmenkunta uutta biisiä. Niitä sitten julkaistaan jossain formaatissa joskus, jos julkaistaan. Ja jos, jos, jos. Suuri halu on myös päästä näistä Turun ympyröistä hieman laajempaan reviiriin ja kiertää suomenmaata ristiin rastiin.. Suunnitteilla on ollut myös Eestin vierailu ja pidempi kiertue Venäjällä, Siperian suurilla aroilla. Näiden lisäksi myös läntiset ilmansuunnat ovat vahvan kiinnostuksemme kohteena, tosin vasta tunnustelu asteella.
Näillä eväin siis edetään, pelataan vaan sitä omaa peliä ja kytätään vastustajan virheitä. Niska kyyryssä kohti uusia epäonnistumisia.
Että näin.
Ai niin, jos netti surffaus innostaa, löytyy sivuilta: www.myspace.com/yleislakko
jos jonkinlaista musiikkia ja kuvaa. Ja tuota levyäkin vielä löytyy, sitä voi kysellä noilta sivuilta löytyvästä sähköpostiosoitteesta.
Kesä alkaa olla jo lopuillaan joten pitääpä taas aloittaa aktiivisesti tännekkin kirjoittelu. Sen verran täytyy Turun kaupungin johtajia kiittää, että ei täällä aiheet ainakaan pääse loppumaan :)
mutta se Yleislakon tarina, se menee näin:
1. Alku ja juuret
2008 kesällä Shelter Dogs yski viimeistä kertaa ja hajosi. Bändin rytmiryhmä eli basso ja rummut, lähtivät omalle tielleen ja kitara jonnekin muualle. Basso/rumpu- kaksikko, eli Antsa Sandberg ja Paavo Vuoristo keräilivät itseään jonkun aikaa, kunnes soittohalut palasivat ja päätettiin rakentaa uusi ryhmä. Yhteistuumin päädyttiin suomenkielisen, alku aikojen Laman tyylisen nopean ja kantaaottavan punkin soittamiseen.
Herra A alkoi väkertää nopeaan tahtiin uusia biisilöitä, samalla kun etsittiin kitaraan jotakuta tarpeeksi hyvin hommansa osaavaa tapausta. Sellainen löytyikin syyskuussa 2008, jolloin Mikael “ÅCKE” Laine tepasteli treenikämpälle ja veti kitarastaan makeet saundit. Harjoitukset aloitettiin järjestelmälliseen tahtiin, soitto soi ja ukot hikoilivat, sillä seurauksella että marraskuussa oli studio varattuna ja 11 biisiä valmiiksi treenattuna.
Kauaa ei studiossakaan jaksettu lusia, vaan kaikki raidat puskettiin purkkiin 8 tunnissa, jonka jälkeen lopputulosta hiottiin miksauksessa vielä ruhtinaalliset kaksi tuntia ja Voila! Valmista tavaraa markkinoille! kannet suunniteltiin tietenkin itse ja siinähän se eka “demo” sitten odottikin jo ihmisten mielipiteitä. Ja mitä kummaa? Aina vaan hullumpaa, kuten Liisakin ihmemaassa totesi. Porukkahan jopa piti kuulemastaan, vastoin orkesterin pelkoja sekä odotuksia, joten pakkohan se sitten oli ensimmäistä esiintymistä kohti suunnata.
No, se kuuluisa “Eka Keikka” näki päivänvalonsa (tai kuu silloin kyllä taisi paistaa), 6.12.2008, Turun kaupungilta vallatussa jokikadun kiinteistössä, ala-kulttuuri porukoiden Itsenäisyyspäivän Vastaanotto -juhlissa. Tämä keikka tehtiin kolmihenkisellä miehistöllä ja se jäikin sen kokoonpanon ainoaksi, tosin erittäin hyvin onnistuneeksi, esiintymiseksi.
Joulukuun lopuilla löytyi bassoonkin erityisosaaja, Pekko “VEKTORI” Seppälä napattiin mukaan, miltei suoraan Jyväskylän junasta ja Antsa siirtyi pelkän ääntelehtimisen ja vääntelehtimisen pariin. Näin saatiin siis kasaan nykyinen ryhmärämä, joka onkin sitten seikkaillut ja keikkaillut jo ulkomaitakin myöden, mutta siitä seuraavaksi lisää.
2. Keikkoja ja kokemuksia
Alusta asti oli selvä peli, ettei keikka kyselyihin vastata kieltävästi, ainakaan minkäänlaisten kissanristiäisten tai muiden keveiden syiden takia, vaan politiikka on se että “jos kysytään, niin tullaan”.
Johtuen kai levyn saamasta hyvästä vastaanotosta, ja erittäin energisestä lavaesiintymisestä, on bändi jo ehtinyt keikkailla lyhyeen historiaansa verrattuna varsin runsaasti. Tämä siis tarkoittaa keikkakokemuksen karttumista ja sitä että kaljaa on kaadettu kurkusta alas muutamia rekisteritonneja.
Maata on kierretty, vaikkakin suurin osa keikoista on sijoittunut Turun suunnalle, jossa esim. TVO:n henkilökunta osaa jo biisien sanoitukset ulkoa, vaikka eivät edes ole levyä kotona kuunnelleet. Tevis onkin vakiintunut Yleislakolle kotikentäksi, eikä paikkaa ole unhoitettu edes biiseissä, vaan levyn ehkäpä eniten huomiota saanut raita “2010” kertoo tämän legendaarisen alakulttuuri mestan surullisesta tulevaisuudesta. Totuushan on ikävä kyllä se, että TVO:ta odottaa häätö näistä nykyisistä tiloistaan vuoden 2010 huhtikuussa. Uudesta paikasta on tosin jo liikkunut positiivisia huhuja, mutta ainahan jotain katoaa perinteisten, monta kymmentä vuotta käytössä olleiden tilojen mukana.
Ulkomaihinkin on käyty tutustumassa ja suomeksi yleisölle vittuilemassa, kuvan kauniissa naapurissamme, eli Venäjällä. Sielläkin bändin keikat sytyttivät yleisön mukaansa ja aiheuttivat jopa hysteeriseksi luonnehdittavaa käytöstä, erästäkin parrakasta kitaran soittajaa kohtaan, teini-ikäisten, vastakkaisen sukupuolen edustajien, taholta.
Orkesteri ei tietenkään ole tyytynyt vain odottelemaan keikka tarjouksia, vaan Tee Se Itse- asenne pidetään vahvasti mukana tälläkin osastolla. Keikkoja on järkkäilty niin suomalaisille, kuin myös ulkomaalaisille punk bändeille, esim. Novgorodin surfpunk kuninkaille eli Voodoo Bandille, kiinalaiselle Gum Bleedille ja englantilaiselle Constant State Of Terrorille.
Kaikenlaiset hyväntekeväisyys iltamatkin ovat myös saaneet tukensa ja Turun Valtaajien toimintaan on otettu erittäinkin konkreettisesti osaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon se legendaarinen “keikka, jota ei koskaan soitettu”, eli Vapaan Kulttuurin Festivaali. Tarkoitushan oli vallata eräs kauan tyhjänä seissyt Turun kaupungin omistama kiinteistö ja järjestää siellä viikonlopun mittainen vaihtoehtoiseen taiteeseen ja musiikkiin keskittynyt ilmaistapahtuma. Vaan kuinkas siinä sitten kävikään? Kaupunki lähetti poliisille virka-apu pyynnön ja innokkaat konstaapelisedät ja tädit pistivät stopin tällaiselle riettaudelle heti alkuunsa, sillä seurauksella että 20 talonvaltaajaa, Antsa mukaan lukien, sai viettää yönsä putkassa esiintymisten ja juhlimisen sijaan.
3. Jaahas, mitäs sitten tehtäisiin?
Keikkoja ja uusi levy, vai mitäs muuta sitä voisi bändi tehdä? Harjoitella huvikseen treenikämpillä ja käydä porukalla baareissa? Jälkimmäistä toimintaakin varmasti tulee esiintymään, mutta pääpaino pysyy varmasti keikkailussa ja etenkin loppuvuodesta 2009, uusien musiikillisten tuotoksien saattamisessa studioon ja sitä myötä ihmiskorvalle sopivaan kuuntelu kuntoon. Keikat otetaan vastaan jos tarjotaan, mutta niille ei hakeuduta, vaan keskitymme lähiaikoina uusien kappaleidemme sovituksiin ja niiden harjoittelemiseen. Jos hommat saadaan kulkemaan ilman suuria vastoinkäymisiä, pitäisi loppu vuodesta olla nakkisormiemme välissä, kymmenkunta uutta biisiä. Niitä sitten julkaistaan jossain formaatissa joskus, jos julkaistaan. Ja jos, jos, jos. Suuri halu on myös päästä näistä Turun ympyröistä hieman laajempaan reviiriin ja kiertää suomenmaata ristiin rastiin.. Suunnitteilla on ollut myös Eestin vierailu ja pidempi kiertue Venäjällä, Siperian suurilla aroilla. Näiden lisäksi myös läntiset ilmansuunnat ovat vahvan kiinnostuksemme kohteena, tosin vasta tunnustelu asteella.
Näillä eväin siis edetään, pelataan vaan sitä omaa peliä ja kytätään vastustajan virheitä. Niska kyyryssä kohti uusia epäonnistumisia.
Että näin.
Ai niin, jos netti surffaus innostaa, löytyy sivuilta: www.myspace.com/yleislakko
jos jonkinlaista musiikkia ja kuvaa. Ja tuota levyäkin vielä löytyy, sitä voi kysellä noilta sivuilta löytyvästä sähköpostiosoitteesta.
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Taistelu jatkuu vaikka pahatjätkät onkin voitolla...
Eilen se sitten lyötiin virallisesti lukkoon. Ei kuitenkaan toriparkkia, sillä siitä tullaan valittamaan ja vääntämään kättä vielä kauan, vaan se, ettei turun kaupunginvaltuustolla ole mitään tekemistä kansanvallan kanssa. Kiteyttäisin asian näihin Veksi Salmen ja Irwinin tuttuihin sanoihin "Rrraha rrratkaissee".
Uusi keskustan kaavoitus oli siis eilen käsittelyssä tuolla Aurakadun Porvarien Juntalla.
Voi herranjestas sitä omahyväisyyden määrää..
Näin asiasta uutisoi tänään Turunsanomat, tuo väsymätön toriparkin lobbaaja ja markkinavoimien pää-äänenkannattaja varsinais-suomessa:
"Turun kauppatorin alle voidaan kaavoittaa noin 800-paikkainen maanalainen pysäköintilaitos. Kaupunginvaltuusto teki maanantaina historiallisen asemakaavaratkaisun lukemin 38-29.
Uusi keskustan kaavoitus oli siis eilen käsittelyssä tuolla Aurakadun Porvarien Juntalla.
Voi herranjestas sitä omahyväisyyden määrää..
Näin asiasta uutisoi tänään Turunsanomat, tuo väsymätön toriparkin lobbaaja ja markkinavoimien pää-äänenkannattaja varsinais-suomessa:
"Turun kauppatorin alle voidaan kaavoittaa noin 800-paikkainen maanalainen pysäköintilaitos. Kaupunginvaltuusto teki maanantaina historiallisen asemakaavaratkaisun lukemin 38-29.
Enemmistön muodostivat melkein koko kokoomus, 12 Sdp:n valtuutettua, yksi vasemmistoliittolainen, kolme Rkp:n edustajaa ja keskusta.
Toriparkkia jäi vastustamaan yksi kokoomuslainen, kolme Sdp:n edustajaa, vihreät, melkein koko Vasemmistoliitto, yksi Rkp:n edustaja, kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja sinivalkoiset.
Vuosikausia pähkäilty kiista sai ainakin tällä erää pisteen kolmen tunnin puheruletin jälkeen. Ratkaisua ryyditti Turhuuksien toriparkki -kampanjan mielenosoitus. Siihen osallistui noin 500 ihmistä.
Turussa pidetään varmana, että vastustajat valittavat päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen. Valitusta käsiteltäisiin kukaties vuoden verran. Jatkovalitus on kiinni siitä, myöntääkö Korkein hallinto-oikeus valitusluvan."
Ja kas vain, vaikka Mirka Muukkonen kovin itsevarmana eilen mielenosoittajille kertoikin että Vasemmistoliiton yhteinen ja yksimielinen kanta on vastustaa toriparkkia, ei sekään sitten näköjään aivan totta ollut.
Mitä nyt sitten voisi tehdä?
Ainakin sen yksinkertaisen aseen voimme kaikki ottaa käyttöön jota myös hanketta eniten eteenpäin ajaneet Turun Osuuskauppa ja Turun Kauppakamari pelkäävät. KULUTTAJA BOIKOTTI. Älkää käykö S-kauppaketjun myymälöissä, Sokos Hotelleissa tai vaikkapa Rossossa. Alla olevasta, boikottia koskevasta tarkemmasta listasta, löytyy lisää tietoa muista TOK- ketjun liikkeistä.
Älkää rahoittako omilla ostoksillanne tällaisia turhuuksien Toriparkkeja. Kuluttajalla on onneksi mahdollisuus valita myymälät joissa hän asioi, sitä vapautta edes kovimmatkaan kapitalistit eivät voi karsia, vaikka he mielellään veisivätkin kaikki tuhkatkin pesästäsi.
TOK BOIKOTTIIN!
eli kaikki S-etukortti -paikat:
Tavaratalo WIKLUND
ABC bensa-asemat
LINNANKATU 32
AUTOMAA -auto/korjausfirmat
PRISMA -kaupat
ROSSO –ravintolat
S-marketit
SALE -kaupat
Ravintola AMARILLO EERIKINKATU 12
Ravintola HOUSE OF DANCE AURAKATU 5
Hotelli ja ravintola AURORA, RADISSON SAS MARINA PALACE TURKU
CAFE & RESTAURANT DAPHNE TURKU+ LINNANKATU 72
HAMBURGER BÖRS BAR & CAFE, FRANSMANNI, SHAMROCK CAFÉ
HB BÖRS NIGHT CLUB
HESBURGER TURUN FORUM
HOLIDAY CLUB CARIBIA
PUB BRONX TURKU, JYRKKÄLÄNKATU 1
PUB EDISON, KAUPPIASKATU 6
RAVINTOLA KIRJURI, MAISTRAATINPOLKU 1
RAVINTOLA TEINI, UUDENMAANKATU 1
RED HOT CHILIS, EERIKINKATU 15
RICO TURKU,EERIKINKATU 12
RUNOSTUOPPI TURKU, MUNTERINKATU 15
SAMPPALINNA TURKU, ITÄINEN RANTAKATU 10
SEURAHUONE SEVILLA TKU, EERIKINKATU 23
SOKOS HOTEL SEURAHUONE TURKU,EERIKINKATU 23
Ohessa TOK:n johtoryhmän yhteystiedot, jolle voi boikotista ilmoittaa:
Turun Osuuskaupan johtoryhmä
Harri Koponen
Toimitusjohtaja
puh. 010 764 4001
sähköposti: etunimi.sukunimi@sok.fi
Mika Nupponen
Talousjohtaja, asiakasomistajuus, liikennemyymälät, kiinteistöt ja talous
puh. 010 764 4002
sähköposti: etunimi.sukunimi@sok.fi
Mika Marttila
Toimialajohtaja,
Prismat, S-marketit ja Salet
puh. 010 764 4003
sähköposti: etunimi.sukunimi@sok.fi
Jyrki Valanne
Toimialajohtaja,
hotellit ja ravintolat
puh. (02) 3373 100
sähköposti: etunimi.sukunimi@sok.fi
Marja Kyllönen
Henkilöstöjohtaja
puh. 010 764 4004
sähköposti: etunimi.sukunimi@sok.fi
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Pro Kirjasto!!
Olin itsekkin vahvasti mukana kun edellisen kerran mielenilmauksella vastustettiin Martin ja Mikaelin sivukirjastojen sulkemista ja juouduin myös, monen muun tapaan, pettymään lopputulokseen.
Mara ja Miklu saatiin juuri ja juuri kiinni kun kaupunkimme päästää taas lisää lunta tupaan!
Kulttuuripääkaupunkimme suunnittelee nyt kahden uuden pienen kirjaston sulkemista ja pari muuta joutuu muuttamaan tiloihin joissa ne saavat taistella elintilastaan nuorisotoiminnan kanssa. Tämän päivän uutisissa särähti korvaani seuraavaa:
Miksei niihin kosketa!
Toisaalta kansalaiset saavat tyytyä päätöksiin ilman turhaa mutinaa, itsehän he ovat näitä ahneita, rahanvallan nimeen vannovia, ehdokkaita viime aikoina äänestämällä tukeneet...
Mara ja Miklu saatiin juuri ja juuri kiinni kun kaupunkimme päästää taas lisää lunta tupaan!
Kulttuuripääkaupunkimme suunnittelee nyt kahden uuden pienen kirjaston sulkemista ja pari muuta joutuu muuttamaan tiloihin joissa ne saavat taistella elintilastaan nuorisotoiminnan kanssa. Tämän päivän uutisissa särähti korvaani seuraavaa:
"Härkämäen ja Lausteen kirjastot aiotaan siirtää alueiden nuorisotalojen yhteyteen. Kirjastot toimivat nykyisin Härkämäen liikekeskuksessa ja Lausteen koulussa.
Härkämäen ja Lausteen kirjastot aiotaan siirtää alueiden nuorisotalojen yhteyteen. Kirjastot toimivat nykyisin Härkämäen liikekeskuksessa ja Lausteen koulussa.
Turun kulttuuritoimen suunnitelman mukaan Härkämäen kirjasto siirrettäisiin Jyrkkälän nuorisotaloon ja Lausteella nuorisotaloon ensi vuoden alussa.
Kirjastotoimi perustelee muutosta kaupungin säästötoimilla ja sillä, että kirjastojen käyttö alueilla on vähentynyt. Toisena vaihtoehtona siirtyminen kirjastoauton palveluihin.
Turun Sanomien mukaan Vasaramäen ja Moision pieniä sivukirjastoja uhkaa jopa sulkeminen. Turun kulttuurilautakunta käsittelee asiaa keskiviikkoillan kokouksessaan.
YLE Turku"
Kuulostaa tutulta vai mitä. On se jotenkin Irvokasta että kun liikemiehet ja muu porvaristo, kuten Kokoomus, Demarit ja Keskusta, saavat ajettua valtion ja kunnat taloudelliseen ahdinkoon, on lääke aina se sama.
Niin mikä, vai? Otetaan köyhiltä edut pois ja revitään työläisten selkänahasta loput. Ei tule mieleenkään että rikkaillahan ne suuret rahat, joita nyt tarvittaisiin, lymyävät.Miksei niihin kosketa!
Toisaalta kansalaiset saavat tyytyä päätöksiin ilman turhaa mutinaa, itsehän he ovat näitä ahneita, rahanvallan nimeen vannovia, ehdokkaita viime aikoina äänestämällä tukeneet...
perjantai 20. helmikuuta 2009
Turku se sitten jaksaa hämmästyttää vanhalla taudillaan.
Kuinka niin, vai?
Kaupunkilaiset halusivat ottaa tiiviimmin osaa päätöksen tekoon, kuten kutsu päättäjiltä on jo jonkin aikaa kuulunut. kansalaiset keräsivätkin allekirjoituksia reilut 13 000 kappaletta varmennuksineen, muutaman viikon aikana, saadakseen aikaiseksi neuvoa-antavan kansanäänestyksen Turun kauppatorin alle suunnitellusta turhuuksien roviosta, eli Toriparkista.
Valtuusto ei kyseisestä nimien määrästä tai ihmisten näkemästä vaivasta, sen kummemmin kuin monisatapäisen mielenosoittaja joukon huudoistakaan, paljoa piitannut, vaan Toriparkki Oy:n ja Turun seudun SOK:n pulleat shekit taskuissaan porvarit(Kokoomus, Keskusta ja Demarit) äänestivät aloitteen kansanäänestyksestä tylysti nurin.
Nähtäväksi jääkin miten tulevassa toriparkin rakentamista käsittelevässä kokouksessa käy? Ennen kuntavaalejahan monet valtuustoon päässeistä ehdokkaista eivät halunneet ottaa projektiin kantaa puolesta tai vastaan ja nyt, vaalien jälkeen taas, kansanäänestys-aloitteen hylkäämistä perusteltiiin sillä, että äänestäjät saivat jo mahdollisuuden valita ehdokkaan jonka kanta asian suhteen olisi tarvittaessa mieleinen. Moni onkin tuntenut tulleensa petetyksi oman ehdokkaansa taholta ja aivan oikeutetusti, sanoisin. Kaiken lisäksi valtuutettujen joukosta löytyy muutama Juudaskin, joka on ilmoittanut härskisti pyörtäneensä päätöksensä eli alkaneensa niin sanotuksi takinkääntäjäksi.
Rotseja on suhattu nurinniskoin varsinki Demarien toimistolla jossa ollaan nyt innolla omittukin Keskustan vanha takinkääntäjä puolueen-titteli. Se vanha sanonta siis kuuluukin tätä nykyä meil turus muodossa "Demari Pettää Aina".
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mihin rahanvalta pystyykään vielä täällä kauniissa kotikaupungissamme.
Kaupunkilaiset halusivat ottaa tiiviimmin osaa päätöksen tekoon, kuten kutsu päättäjiltä on jo jonkin aikaa kuulunut. kansalaiset keräsivätkin allekirjoituksia reilut 13 000 kappaletta varmennuksineen, muutaman viikon aikana, saadakseen aikaiseksi neuvoa-antavan kansanäänestyksen Turun kauppatorin alle suunnitellusta turhuuksien roviosta, eli Toriparkista.
Valtuusto ei kyseisestä nimien määrästä tai ihmisten näkemästä vaivasta, sen kummemmin kuin monisatapäisen mielenosoittaja joukon huudoistakaan, paljoa piitannut, vaan Toriparkki Oy:n ja Turun seudun SOK:n pulleat shekit taskuissaan porvarit(Kokoomus, Keskusta ja Demarit) äänestivät aloitteen kansanäänestyksestä tylysti nurin.
Nähtäväksi jääkin miten tulevassa toriparkin rakentamista käsittelevässä kokouksessa käy? Ennen kuntavaalejahan monet valtuustoon päässeistä ehdokkaista eivät halunneet ottaa projektiin kantaa puolesta tai vastaan ja nyt, vaalien jälkeen taas, kansanäänestys-aloitteen hylkäämistä perusteltiiin sillä, että äänestäjät saivat jo mahdollisuuden valita ehdokkaan jonka kanta asian suhteen olisi tarvittaessa mieleinen. Moni onkin tuntenut tulleensa petetyksi oman ehdokkaansa taholta ja aivan oikeutetusti, sanoisin. Kaiken lisäksi valtuutettujen joukosta löytyy muutama Juudaskin, joka on ilmoittanut härskisti pyörtäneensä päätöksensä eli alkaneensa niin sanotuksi takinkääntäjäksi.
Rotseja on suhattu nurinniskoin varsinki Demarien toimistolla jossa ollaan nyt innolla omittukin Keskustan vanha takinkääntäjä puolueen-titteli. Se vanha sanonta siis kuuluukin tätä nykyä meil turus muodossa "Demari Pettää Aina".
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mihin rahanvalta pystyykään vielä täällä kauniissa kotikaupungissamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
